Messiaanisena profeettana tunnettu Jesaja profetoi Juudalle ennen sen joutumista Babylonian vankeuteen. Kuten useimmat profeetat, hän rukoili heitä kääntymään pois synneistään ja palaamaan takaisin palvelemaan uskollisesti taivaan Jumalaa, joka oli päättänyt rakentaa Israelin kansan palvelijastaan Aabrahamista monta vuotta aiemmin. Jesajan kirjan alkupuolella hän kirjoitti: ”Tulkaa nyt ja ajatelkaamme yhdessä, sanoo Herra: vaikka syntinne olisivat kuin tulipunainen, ne ovat valkeat kuin lumi; vaikka ne olisivat punaiset kuin karmiininpunainen, ne ovat kuin villa. Jos olette halukkaita ja kuuliaisia, saatte syödä maan antimia: Mutta jos kieltäydytte ja kapinoitte, niin teidät syö miekka; sillä Herran suu on sen puhunut”. Vaikka monissa tapauksissa profeetat tukeutuivat voimakkaasti Israelin tunteisiin yrittäessään saada Israelin kääntymään takaisin Jumalan puoleen muistuttamalla heitä kaikesta siitä, mitä Jumala oli tehnyt heidän hyväkseen, tässä profeetta Jesaja kehottaa heitä valitsemaan toisenlaisen tien. Hän kehottaa käyttämään heidän järkeään.
Sana ”järki” puhuu järjen käytöstä. Ihmisen elämässä on pitkään ollut kaksi erillistä yksilöllisen ohjauksen väylää, äly ja tunne. Keskustelua ja väittelyä on usein käyty siitä, kumpaa näistä kahdesta olisi seurattava. Tämä antaa mahdollisuuden jompaankumpaan kahdesta suuresta virheestä: pelkän älyn tai pelkän tunteen seuraamiseen, sillä molempia tarvitaan. Itse asiassa ne liittyvät Jumalan sanassa toisiinsa niin, että toista ei voi seurata ilman toista. Sekä tunne että järki kumpuavat samasta lähteestä, Raamatun sydämestä. Me kaikki tunnemme Jeesuksen lausuman, kun hän sanoi, että ensimmäinen ja suuri käsky on, että meidän tulee rakastaa Herraa koko sydämestämme (Matt. 22:37), joten rakkauden tunne tulee sydämestä. Mutta heprealaiskirjeen kirjoittaja totesi, että Jumalan sana on tarpeeksi terävä ollakseen sydämen ajatusten ja aikomusten tuntija (Hepr. 4:12), joten ihmisen ajatukset tulevat sydämestä. On todella tärkeää, että kaikkia tunteitamme ohjaa järki.
Kun on kyse sen määrittämisestä, mitä ihmisen on uskottava ja tehtävä Herran palvelemisen alalla, on käytettävä järkeä. Jesaja sanoi, että heidän täytyi järkeillä yhdessä, eikä seurata kukin omia tunteitaan. Järki voi määrittää totuuden, tunne johtaa individualismiin tai jakautumiseen. Jeesus sanoikin, että ihmisen on pysyttävä Hänen sanassaan ja että hän saa tietää totuuden, ei tuntea totuutta, joka vapauttaa ihmisen (Joh. 8:31-32). Kun älyllä on määritetty, mitä on tehtävä, käytetään tunnetta, sillä se on tehtävä koko sydämestä.
Kun ihmisen tunteet tulevat peliin, ihmisellä on taipumus liittyä joukkoihin, joilla on erilaisia uskomuksia ja käytäntöjä, ollakseen sopusoinnussa Jumalan kanssa ja jonossa kohti taivaallista kotia. Jesaja puhui järkeilystä, mutta pani merkille kaksi todellista mahdollista sielun tilaa ja sen, että jokainen tilivelvollinen ihminen kuuluu jompaankumpaan näistä kahdesta alueesta. Ihminen on joko synnissä tai pesty puhtaaksi. Johannes määritteli meille synnin kirjoittaessaan: ”…sillä synti on lain rikkomista” (1. Joh. 3:4). Kun ihminen on ”synnissä”, hän on poissa oikeasta suhteesta Jumalaan. Jesaja toteaa myöhemmin kirjoituksissaan, että synti erottaa ihmisen Jumalasta (Jes. 59:1-2). Eedenin puutarhasta lähtien on todettu ja havainnollistettu, että synnin palkka on kuolema (1. Moos. 2:17; Room. 6:23). On myös selvästi opetettu, että kaikki, Jumalan Poikaa lukuun ottamatta, ovat tehneet syntiä (Room. 3:23; I Joh. 1:8, 10). Tässä kohtaa tulee toinen noista kahdesta ehdosta, joista Jesaja puhuu meidän järkeilevän, sillä hän kehottaa meitä järkeilemään, että meidät pestään puhtaiksi. Apostoli Paavali puhui useista synneistä, jotka estävät ihmistä perimästä Jumalan valtakuntaa, ja totesi sitten noille korinttilaisille kristityille: ”Ja sellaisia olivat jotkut teistä; mutta te olette pestyt, mutta te olette pyhitetyt, mutta te olette vanhurskautetut Herran Jeesuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä” (I Kor. 1:9-11).”
Isajan ohjeet järkeilystä viittasivat siihen, että oli kaksi tietä, joita ihminen voi kulkea puhtaan sielun saamiseen viitaten, kuuliaisuus tai tottelemattomuus Jumalan sanaa kohtaan. Kuuliaisuus johtaisi puhtaaseen sieluun, kun taas tottelemattomuus jättäisi sielun synnin syyllisyyden karmiininpunaiseksi tahrimaksi. Vaikka menneiden ja nykyisten aikojen ihmisjoukot välttelevät tiukkaa kuuliaisuutta Jumalan sanaa kohtaan, pyhät kirjoitukset opettavat ja havainnollistavat kuuliaisuuden välttämättömyyttä Hänen sanaansa kohtaan, jos aikoo välttyä helvetin kidutuksilta ja nauttia taivaan siunauksista. Paavali sanoi, että kun Herra palaa, hän kostaa niille, jotka eivät tottele Kristuksen evankeliumia (II Tess. 1:7-9). Jesaja puhui myös järkeillen siitä varmuudesta, joka meillä voi olla näistä juuri käsitellyistä asioista. Hän huomautti, että se oli tullut suoraan Jumalan suusta. Toisin sanoen Jumala sanoi niin. Vaikka monet puhuvat siitä, että heillä ei ole todisteita tietyistä asioista, joita Jumalan sana lupaa, ja siksi heidän on hyväksyttävä ne uskon kautta, tosiasia on se, että jos Jumala on sanonut niin, mitä suurempaa todistetta kukaan voisi pyytää, koska Jumala ei voi tehdä virheitä eikä valehdella.
Kaikkea ei pelasteta viimeisenä päivänä, mutta jokaisella on siihen mahdollisuus. Käytä järkeä selvittääksesi, mitä sinun on tehtävä, ja tee se sitten sydämestä.
Kirjoittaja: Robert Oliver
Kirjoittava kolumnisti