Tutkimus I suoritettiin vuosina 1979-1986, ja siihen osallistui miehiä, jotka olivat iältään 35-70 -vuotiaita ja joilla oli diagnosoitu syöpä jossakin 19:stä paikasta . Tutkimus II tehtiin vuosina 1996-2001, ja siihen osallistui sekä 35-75-vuotiaita miehiä että naisia, joilla oli diagnosoitu keuhkojen pahanlaatuinen sairaus. Molempiin tutkimuksiin osallistui potilaita, joilla oli histologisesti vahvistettu syöpä, joka oli todettu kaikissa suurimmissa Montrealin alueen sairaaloissa, jotka asuivat Montrealin alueella ja jotka olivat Kanadan kansalaisia. Molempiin tutkimuksiin sisältyi myös joukko väestökontrolleja, jotka valittiin satunnaisesti vaaliluetteloista. Kontrolliryhmät sovitettiin iän, sukupuolen (koskee vain tutkimusta II) ja asuinalueen (noin 40 000 henkilön vaalipiiri) perusteella kaikkiin syöpätapauksiin tutkimuksessa I ja keuhkosyöpätapauksiin tutkimuksessa II. Lisätietoa tutkimushenkilöiden valinnasta ja tiedonkeruusta on esitetty aiemmin. Tulokset esitetään tässä vain miesten osalta, koska puupölylle altistumisen esiintyvyys työperäisessä altistumisessa naisten keskuudessa oli hyvin pieni tutkimusväestössämme (2 %).
Tutkimus I sisälsi keuhkosyöpätapauksia, muita syöpätapauksia ja väestökontrolleja. Laskettaessa keuhkosyövän suhteellista riskiä koskevia estimaatteja pystyimme näin ollen käyttämään referensseinä paitsi väestökontrolleja myös muita syöpätyyppejä sairastavia potilaita (syöpäkontrollit). Väestökontrolliin ja syöpäkontrolliin liittyy erilaisia etuja ja haittoja. Vaikka väestöpohjaista kontrolliryhmää pidetään usein perusjoukkoa paremmin edustavana, syöpäkontrollit ovat vähemmän alttiita osallistumattomuuden ja tiedonkulun vääristymille . Emme voi väittää, että toinen kontrolliryhmä on välttämättä pätevämpi kuin toinen edustamaan tutkimusperustan altistumiskokemusta. Tutkimuksessa I yksilöitiin 1082 keuhkosyöpätapausta ja 740 soveltuvaa väestökontrollia, joita pyrittiin haastattelemaan. Näistä 857 (79 %) tapausta ja 533 (72 %) väestökontrollia osallistui haastatteluun. Muiden syöpäpotilaiden joukosta valittiin kontrolliryhmä, johon kuului yhteensä 1349 potilasta, joilla oli syöpä muualla kuin keuhkosyövässä, jotka oli todettu samana vuonna ja samoissa sairaaloissa kuin keuhkosyöpätapaukset, ja jotka valittiin siten, että yksikään 19:stä yksittäisestä syöpäpaikasta ei edustanut yli 20:tä prosenttia syöpäkontrolliryhmän kokonaismäärästä. Syöpäkontrollisarjan tärkeimmät syöpäpaikat olivat virtsarakko (17 %), paksusuoli (15 %), eturauhanen (15 %), vatsa (9 %), lymfoomat (7 %), munuaiset (6 %) ja peräsuoli (5 %). Tutkimuksessa II tunnistettiin 860 kelpoisuusehdot täyttävää miespotilasta ja 1294 kelpoisuusehdot täyttävää mieskontrollilasta, joista 736 (86 %) suostui osallistumaan tutkimukseen ja 894 (69 %) täytti haastattelun tyydyttävästi. Molemmille tutkimuksille saatiin eettinen hyväksyntä Institut National de la Recherche Scientifique -laitokselta, McGillin yliopistolta ja jokaiselta tutkimukseen osallistuneelta sairaalalta. Kaikki osallistujat antoivat tietoon perustuvan suostumuksen.
Tietojen keruu
Tutkimuksessa I yli 82 % ja tutkimuksessa II yli 76 % henkilöistä vastasi omasta puolestaan, ja sijaisvastaajat (proxy) antoivat tietoja muiden osallistujien puolesta. Haastatteluihin sisältyi strukturoitu osio, jossa pyydettiin tietoja sosiodemografisista ja elämäntapaan liittyvistä ominaisuuksista, kuten etnisestä alkuperästä, perheen tuloista ja tupakointihistoriasta, sekä puolistrukturoitu osio, jossa pyydettiin yksityiskohtaista kuvausta kustakin työstä, jota koehenkilö oli tehnyt työelämänsä aikana. Ammatit koodattiin vuoden 1971 Canadian Classification and Dictionary of Occupations -luokituksen ja sanakirjan mukaisesti. Koulutettu haastattelija kysyi kustakin työpaikasta yrityksestä, sen tuotteesta, työmaan luonteesta, henkilön pää- ja sivutehtävistä sekä kaikista lisätiedoista (esim. laitteiden huollosta, suojavarusteiden käytöstä, työtovereiden toiminnasta), jotka voisivat antaa viitteitä työperäisestä altistumisesta ja sen voimakkuudesta. Haastattelijoiden apuna käytettiin lisäkyselylomakkeita joidenkin ammattien, kuten kirvesmiesten, puuseppien, puuseppien, autonkuljettajien, eristystyöntekijöiden ja putkimiesten, yksityiskohtaisessa teknisessä kartoituksessa. Kemisteistä ja työhygieenikoista koostuva ryhmä tutki jokaisen täytetyn kyselylomakkeen ja muutti kunkin työn 294 tekijän tarkistuslistan avulla luetteloksi mahdollisista altisteista. Puupöly oli tarkistuslistalla. Valitettavasti oli mahdotonta selvittää, oliko altistuminen kovapuupölylle vai havupuupölylle, joten kaikki puupölytyypit on yhdistetty tässä analyysissä.
Kahdessa tutkimuksessa arvioitiin yhteensä yli 28000 työpaikkaa. Osallistujalle annetut lopulliset altistumiskoodit perustuivat koodaajien yksimielisyyteen. Kemialliset koodaajat olivat sokeita tutkittavan sairaustilan suhteen. Koodaajat merkitsivät kustakin aineesta, jonka katsottiin esiintyvän kussakin työssä, kolme ulottuvuutta, joista kukin oli kolmiportaisella asteikolla: heidän luottamuksensa siihen, että altistuminen oli todella tapahtunut (mahdollinen, todennäköinen, varma), altistumisen tiheys tavanomaisella työviikolla (<5 %, 5 % – 30 %, >30 % ajasta) ja aineen suhteellinen pitoisuustaso (matala, keskisuuri, korkea). Valitettavasti osoittautui mahdottomaksi arvioida luotettavasti absoluuttisia pitoisuusarvoja, jotka vastaavat koodattuja suhteellisia pitoisuustasoja.
Ei altistuminen tulkittiin altistumiseksi tasolle, joka voi esiintyä yleisessä ympäristössä. Puupölyn osalta ei ole olemassa erityisiä ympäristömittauksia taustatason määrittämiseksi. Altistuneiksi katsotuille henkilöille määritettiin ammatilliset vertailuolosuhteet, jotka vastasivat alhaisia, keskisuuria ja korkeita pitoisuuksia, ja kukin työpaikka koodattiin suhteessa näihin vertailuolosuhteisiin. Matalan pitoisuuden vertailuarvoon kuuluivat rakennuspuusepät ja kotitaloushuonekalujen valmistajat; keskitason pitoisuuden vertailuarvoon kuuluivat sahat, puutavaratehtaat ja laminointiliikkeiden työntekijät; korkean pitoisuuden vertailuarvoon kuuluivat käsin ja hihnalla tapahtuva hionta sekä vanerinvalmistuksen viimeistelyosastot. Nämä vertailuarvot olivat suuntaa-antavia, ja asiantuntijat saivat vapaasti arvioida tiettyä työtä, toimialaa, aikakautta sekä työpaikan ja työtapojen erityispiirteitä. Vaikka tutkittavan työnimike oli varmasti tekijä altistumisen määrittelyssä, altistumista arvioitaessa otettiin huomioon tutkittavan toiminnan yksityiskohdat sekä toimiala ja aikakausi. Laajemmat kuvaukset altistumisen arviointimenetelmästä löytyvät muualta.
Tietojen analysointi
Ehdotonta logistista regressiota käytettiin estimoimaan kertoimien suhdelukuja (OR) ja niiden 95 %:n luottamusvälejä (CI) kunkin ammattitekijän ja keuhkosyövän väliselle yhteydelle säätämällä seuraavat a priori potentiaaliset sekoittajat: ikä, mediaanitulot asuinpaikan väestölaskentakorttelissa ja yksilön koulutustaso sosioekonomisen aseman merkkeinä, etnis-kulttuurinen tausta (ranskalainen, angloamerikkalainen, muu), vastaajan asema (itse, asiamies), asbestille, dieselmoottorin pakokaasuille, formaldehydille, kadmiumille, kromi IV -yhdisteille, nikkeliyhdisteille, piidioksidipölylle altistuminen ammatissa ja tupakointi. Vertailtuamme useita tupakointimuuttujien parametrointeja aineistossamme valitsimme kattavan tupakointi-indeksin (CSI), joka osoittautui tarkimmin sopivaksi aineistoon ja joka yhdistää tupakoinnin keston, intensiteetin ja ajan tupakoinnin lopettamisen jälkeen. Tämä indeksi kuvaa parhaiten tupakointihistorian sekoittavaa luonnetta, koska siinä otetaan huomioon tupakointialtistuksen ajoitus eikä vain kesto ja intensiteetti.
Keskustellaan jatkuvasti siitä, onko asianmukaista säätää sosioekonomisen aseman (SES) merkkiaineita ammatillisissa tutkimuksissa , ja jotkut väittävät, että SES on sekoittava tekijä, joka on syytä säätää, ja toiset taas katsovat, että se on tilastollisista malleista pois jätettävä häiriötekijä. Voidaan myös keskustella siitä, voiko muiden työperäisten syöpää aiheuttavien aineiden sisällyttäminen malleihin olla eräänlaista liikakorjausta. Tutkiaksemme, voiko SES:n tai muiden ammatillisten karsinogeenien huomioon ottaminen vääristää puupölyn ja keuhkosyövän välistä yhteyttä, teimme herkkyysanalyysin, jossa vertasimme puupölylle altistumista koskevia tuloksia neljästä mallista: i) ilman SES:n tai muiden ammatillisten karsinogeenien mukauttamista, ii) mukauttaminen SES:n, mutta ei muiden ammatillisten karsinogeenien, iii) mukauttaminen muiden ammatillisten karsinogeenien, mutta ei SES:n, mukaan ottaminen ja iv) mukauttaminen sekä SES:n että muiden ammatillisten karsinogeenien mukaan ottaminen. Muut keskeiset muuttujat säilyivät kaikissa malleissa.
Työperäisen altistumisen indeksit perustuivat neljään tieto-ulottuvuuteen, jotka olivat käytettävissä aina, kun asiantuntijat määrittivät altistumisen kohteelle: altistumisen todennäköisyys, pitoisuus, esiintymistiheys sekä altistumisen alkamis- ja päättymisvuodet. Näiden ulottuvuuksien avulla laskettiin a priori kumulatiivinen altistumisindeksi seuraaviin luokkiin: ”ei altistumista” koostui henkilöistä, jotka eivät ole koskaan altistuneet altistumiselle, ja henkilöistä, joiden osalta hygienia-asiantuntijat pitivät altistumista vain ”mahdollisena”; jäljelle jääneet henkilöt, joiden altistuminen puupölylle arvioitiin todennäköiseksi tai varmaksi, katsottiin ”altistuneiksi” näitä analyysejä varten. Jaoimme ”altistuneet” edelleen kahteen altistumisryhmään: ”merkittävä altistuminen” luokiteltiin henkilöille, jotka olivat altistuneet keskisuurille tai suurille pitoisuuksille yli 5 %:n ajan työviikostaan ja vähintään 5 vuoden ajan, kun taas ”ei-todennäköinen altistuminen” luokiteltiin muille altistuneille henkilöille. Altistuminen, joka oli tapahtunut alle viisi vuotta ennen indeksipäivää, jätettiin huomiotta latenssisyistä johtuen. Muut kumulatiiviset altistumisindeksit laskettiin käyttämällä erilaisia yhdistelmiä altistumisen ulottuvuuksien taajuuden, pitoisuuden, keston ja latenssin painotuksista. Mikään näistä indekseistä ei osoittanut parempaa sopivuutta kuin edellä kuvatut yksinkertaiset luokat, joten niitä ei esitetä tässä.
Sen lisäksi, että käsittelimme tupakointia a priori sekoittavana tekijänä, tutkimme tupakoinnin mahdollista vaikutuksen muuttumista. Koska koskaan tupakoimattomien määrä tapausten joukossa oli hyvin vähäinen, tupakoimattomien kategoriaa täydennettiin elinikäisillä vähän tupakoivilla tupakoitsijoilla. Toiminnallisesti määrittelimme elinikäiset vähäiset tupakoitsijat henkilöiksi, joiden CSI-arvo oli alle 25. prosenttipisteen tällä asteikolla. CSI-indeksiä ei sen rakentamistavan vuoksi voida helposti siirtää keston tai päivittäisen pakkausmäärän asteikolle. Voimme havainnollistaa tupakoinnin määrää näissä luokissa esittämällä kaksi tupakointiprofiilia, jotka sijoittuisivat CSI-asteikon 25. persentiiliin, nimittäin: nykyinen tupakoitsija, joka on polttanut kolme savuketta päivässä 40 vuoden ajan (elinikäinen kumulatiivinen altistuminen 6 aski-vuotta), tai entinen tupakoitsija, joka on polttanut kuusi savuketta päivässä 30 vuoden ajan ja lopettanut tupakoinnin 10 vuotta sitten (kumulatiivinen altistuminen 9,8 aski-vuotta). Tupakoitsijoita, joiden CSI-arvot olivat yli 25. prosenttipisteen, pidettiin keskiraskaina/raskaina tupakoitsijoina. Arvioidaksemme näiden kahden tupakoitsijaryhmän välisen OR-eron tilastollista merkitsevyyttä teimme analyysin, joka perustui kaikkiin tutkittaviin ja sisälsi kaksi muuttujaa, tupakoinnin tilan (binäärinen) ja puupölylle altistumisen (binäärinen), testaamalla niiden ristikkäistermiä. Jatkuvat CSI-muuttujat säilytettiin malleissa kovariaattina, jotta vältettäisiin mahdolliset jäännöshäiriöt tupakoinnin tilan ositteissa.
Puupölyn ja yleisimpien keuhkosyövän histologisten tyyppien, nimittäin okasolusyövän, adenokarsinooman, pienisoluisen syövän ja suurisoluisen syövän, välisiä yhteyksiä arvioitiin myös.